29.6.2020 — Teollisuuden Veden yhdessä 11 vesihuoltolaitoksen kanssa toteuttamassa VERLA-hankkeessa tarkasteltiin vesihuoltolaitosten verkostoissa toteutettujen verkostotöiden vaikutuksia verkostoveden mikrobiologiseen laatuun käyttäen viljelystä riippumattomia menetelmiä. Hankkeen tulosten perusteella osa verkostotöistä aiheuttaa biofilmin liikkeellelähdön ja lisää mikrobipitoisuuksia vesijohtoverkoston vedessä.
Verkostovedestä otettiin näytteitä ennen ja jälkeen verkostotöiden sekä niiden aikana. Veden mikrobiologista laatua tutkittiin DNA:n havaitsemiseen ja kvantitointiin pohjautuvalla qPCR -menetelmällä sekä solujen energiavarastona toimivan adenosiinitrifosfaatin (ATP) -mittauksilla.
Hankkeen tulosten perusteella osa verkostotöistä aiheuttaa biofilmin liikkeellelähdön ja lisää mikrobimääriä verkostovedessä, mutta aina verkostotöillä ei havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta verkostoveden tutkittuun mikrobistoon. Verkostotyökohteissa, joista oli riittävän pitkä seuranta ja joissa tapahtui muutoksia, todettiin mikrobiologisen tilan palautuvan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa verkostotöiden päättymisestä, mutta tutkitun mikrobiston palautuminen jatkui joissakin tapauksissa puoleen vuoteen asti. PCR-menetelmällä tutkituista mikrobiryhmistä enterobakteerit, legionellat ja klostridiklusteri I aiheuttivat tyypillisesti havaitut mikrobiologisen laadun muutokset.
Tulosten tarkastelussa on syytä huomata, että nämä veden mikrobiologista laatua kuvaavat muuttujat eivät kerro, ovatko havaitut mikrobit eläviä vai kuolleita, tai ovatko ne ylipäänsä haitallisia ihmisen terveydelle vai ympäristöstä peräisin olevia, vesijohtoverkostoissa ja niiden biofilmeissä yleisemminkin esiintyviä mikrobeja. Tuloksia ei voi verrata mikrobien viljelymenetelmillä saatuihin tuloksiin. Muuttujilla voidaan kuitenkin seurata veden mikrobiologisen laadun muutoksia eri ajankohtina ja erityisesti ATP-menetelmää pidettiin saatujen tulosten perusteella nopeana ja luotettavana veden mikrobiologisen yleistilan mittarina. Vaikka kohonneita ATP-tasoja ei voidakaan suoraan kytkeä mikrobiologisiin riskeihin, ATP-mittausta voidaan hyödyntää arvioitaessa, onko verkoston vedessä ja seinämien biofilmeissä mikrobikasvu lähestymässä tilannetta, jossa myös viranomaisvalvonnan menetelmät antaisivat poikkeavia tuloksia, jolloin verkoston osa voitaisiin puhdistaa ennen kuin tilanne pääsisi pahenemaan. Erityisesti jatkuvatoimisten ATP-mittarien tarkempi testaaminen talousvesiverkostoissa on selkeä seuraava askel.
Hanketta rahoittivat vesihuoltolaitosten lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto. Tarkempaa tietoa hankkeesta ja sen loppuraportti löytyvät Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston hankerekisteristä esim. hakusanalla Verla.
