Kirjoittaja
Anu Kettunen
18.12.2017 — 100-vuotiaan Suomen juhlapäivä sai arvoistaan jatkoa kun suomalainen juomavesiaateli kokoontui Teollisuuden Veden ja Econetin ensimmäiseen Juomavesiseminaariin keskustelemaan siitä kuinka vesissä tosiaankin on eroja! Niin mukavaa meillä oli, että pikkujouluaikaan sijoittuvasta Juomavesiseminaarista on päätetty tehdä perinne, joten nyt on hyvä hetki laittaa kalenteriin varaus jo joulukuuhun 2018!

Teollisuuden Veden ja Econetin yhdessä järjestämä Juomavesiseminaari Hirvihaaran kartanossa 7.-8.12.2017 toi yhteen talousvesihuollon rautaisia ammattilaisia vesilaitoksilta ja muita pitkän linjan vedenkäsittelijöitä, toisaalta vedenkäsittelyyn ja toisaalta veden laatun perehtyneitä tutkijoita, talousveden laatua valvovia viranomaisia sekä ylipäätään juomavedestä kiinnostuneita kuulijoita ja keskustelijoita.
Seminaarin aluksi katsottiin yhdessä ”Ämmänlänget”-elokuva, joka valotti suomalaisen vesihuollon pitkää ja kunniakasta historiaa. Sitkeän työn ansiosta hanavesi on koko maassa ollut juotavan hyvää jo vuosikymmeniä – ja säilyy sellaisena, kunhan vain pidämme yllä vedenkäsittelyn korkeaa tasoa! Riina Liikanen esitteli Vesilaitosyhdistyksen suomalaisen hanaveden laatua korostavaa Juotava hanavesi –kampanjaa, jossa nykyaikaisen markkinoinnin keinoin on brändätty hanavettä radiomainoksin sekä esittämällä Hanavesioopperaa Finnkinon elokuvateattereissa. Myös seminaarin väellä oli ilo kuulla ja nähdä näitä, minkä jälkeen ei vähääkään ihmetyttänyt, että VVY:n hanavesikampanja sai paljon myönteistä huomiota ja oli osaltaan nostamassa suomalaisen hanaveden arvostusta!
Itsestäänselvää suomalaisenkaan talousveden korkea laatu ei kuitenkaan ole. Torstai-iltapäivän ensimmäisellä luennolla TkT Sirpa Sandelin Satakunnan ammattikorkeakoulusta kertoi siitä kuinka ”tiedämme enemmän kuin osaamme sanoa” ja korosti että vesilaitosten henkilökunnan ikääntyessä ja eläköitymisen myötä myös vähentyessä hiljaisen tiedon saattaminen kirjoihin ja kansiin tai tallentaminen vaikkapa videona on ensiarvoisen tärkeää. Henkilökunnan ikääntyminen ja väheneminen koskee käytännössä lähes kaikkia Suomen vesilaitoksia ja on siten selkeästi kansallinen kysymys. Niinikään kansalliseksi kysymykseksi nousee se tulevatko vesilaitokset jatkossa olemaan kunnallisia liikelaitoksia vai osakeyhtiömuotoisia yrityksiä. Seminaarissa tuntui vallitsevan varsin laaja yksimielisyys siitä että nimenomaan osakeyhtiöinä vesilaitokset pystyvät hoitamaan haastavan tehtävänsä toimittaa suomalaisille kuluttajille hyvää hanavettä myös tulevaisuudessa.
Viranomaisten näkökulmaa seminaariin toivat Vesiylitarkastaja Katri Vasama Maa- ja metsätalousministeriöstä ja Ylitarkastaja Jaana Kilponen Valvirasta. Katrin alustus herätti vilkasta keskustelua miten viranomaiset voisivat tai miten niiden tulisi lainsäädännön kautta auttaa ja tukea vesilaitosten toimintaedellytyksiä ja jopa suomalaisen veden vientiä ulkomaille. Jaana puolestaan esitteli uuden asetuksen vaikutusta vesilaitosten omavalvontaan, joka jatkossa räätälöidään kunkin laitoksen olosuhteisiin sopivaksi riskinarviointiin perustuen.
Kansainvälistä näkökulmaa seminaariin toivat TkT Pekka Pietilä Tampereen yliopistosta, Hankekoordinaattori Riikka Seppälä ”Viestintä ja kehitys” –säätiöstä ja Teollisuuden Veden toimitusjohtaja Maija Vidqvist. Pekka kertoi namibialaisen vesihuollon nykytilasta perustuen yli 30 vuoden työrupeamaan, jonka aikana hän on useissa hankkeissa kehittänyt Namibian kaupunkien teknistä sektoria ja erityisestä vedenkäsittelyä yhteistyössä Namwaterin, Namibia Water Corporation Ltd, kanssa joka ylläpitää patoja ja vesiverkostoja. Namibiassa erityisongelmana on pitkien kuivien kausien lisäksi myös erittäin suuri haihdunta, jonka takia suurinta osaa vedestä ei pystytä hyödyntämään ilman erityisjärjestelyjä kuten katettuja vesialtaita. Veden poliittinen luonne tuli selkeästi esiin Pekan kertoessa että pääkaupunkiin Windhoekiin vesi tulee Namibian ja Angolan rajalla virtaavasta Kavango-joesta ja että Angola pystyisi halutessaan estämään Namibian pohjoisosien veden saannin patoamaan joen omalta puoleltaan. Myös koulutuksen merkitys korostui Pekan esityksessä, sillä monella pienellä paikkakunnalla vesilaitoksen ainoa koulutettu työntekijä on saattanut käydä vuoden ammattikurssin, mikä ajoittain luo haasteellisia tilanteita vaikka henkilökunta yrittäisi tosissaan hoitaa työnsä hyvin. – Riikka puolestaan kertoi ajastaan Vietnamissa, jolloin hän työskenteli vesilaitoksien työntekijöihin ja vedenkäyttäjiin keskittyvässä projektissa. Vietnamiin on kehitysyhteistyörahoilla rakennettu paljon vesihuollon infrastruktuuria, joka kuitenkaan yksinään ei riitä tuomaan puhdasta vettä sitä tarvitseville ihmisille, elleivät vesilaitokset ymmärrä palvella asiakkaitaan panostamalla veden laatuun tai toisaalta elleivät ihmiset suostu maksamaan vesilaitoksen tuottamasta palvelusta eli hanasta tulevasta vedestä. Projektissa vesilaitoksia autettiin ymmärtämään palvelun ja laadun merkitystä ja sitä kautta luotiin vesilaitosten työntekijöille ammattiylpeyttä. Kuluttajiin vaikutettiin sosiaalisen markkinoinnin keinoin kun painotettiin hanaveden moderniutta ja kätevyyttä sekä tuotiin esiin että hyvästä palvelusta kannattaa maksaa. – Maija taas esitteli kolmea erilaista tarinaa kolmesta maasta, Ruandasta, Palestiinasta ja Intiasta. Vuoden 2017 aikana Maija on pitänyt vedenkäsittelykurssia Suomessa jo varsin pysyvästi asuville ruandalaisille, jotka haluavat auttaa omaa maataan ja omaa kansaansa vesiasioissa. Palestiinassa taas pohjavesi suolaantuu ja kiistat Israelin kanssa vaikeuttavat puhtaan veden saamista sitä tarvitseville ihmisille, niin että Unicefin vastuutyöntekijän mukaan ”situation has gone from bad to worse”. Intian uutiset ovat valoisampia, kun polysakkaridimateriaaleja hyödyntyvät vedenkäsittelylaitteet pystyvät alkeellisissakin olosuhteissa poistamaan veden luontaista arseenia ja muita epäpuhtauksia.
Seminaarin nimen kysymykseen ”Hanasta vai pullosta?” vastasi Polar Springin toimitusjohtaja Niilo Pellonmaa: ”Sekä että”. Vastakkainasettelu hanaveden ja pakatun veden – jota nimeä Niilo piti selkeästi parempana kuin pullovettä, sillä pullossahan voi olla mitä nestettä tahansa! – ei ole millään lailla kenenkään edun mukaista, vaan pitäisi toisaalta nauttia hyvälaatuisesta hanavedestä siellä missä se on mahdollista, mutta tarjota pakattua vettä sellaisiin olosuhteisiin ja sellaisiin maihin, joissa korkealaatuista hanavettä ei syystä tai toisesta ole tarjolla.
Pakattujen vesien ja muiden juomavesien laadullisia eroja käsitteli myös Teollisuuden Veden tieteellinen johtaja Anu Kettunen seminaarin ensimmäisessä esitelmässä. Siinä missä verkostovedet ja hanavedet ovat mikrobistoltaan köyhempiä kuin pintavedet, osassa pakattuja vesiä oli samanlainen bakteerisormenjälki kuin pintavesissä. Myös kokonaisbakteeritasot olivat pullotetuissa vesissä korkeammat kuin hanavesissä. Taudinaiheuttajia ei pakatuista vesistä kuitenkaan löytynyt. Anun esitys käsitteli myös vesien kemiallista ja haitta-ainesormenjälkeä. Samaan aiheeseen liittyi myös FT Kaisa Kermisen esitys, jossa käsiteltiin aiemmin käytettyjen torjunta-aineiden hajoamiseen vaikuttavia tekijöitä. Muullakin kuin valheella on pitkät jäljet, sillä näitä vuosia kiellettyjen listoilla olleita torjunta-aineita edelleen esiintyy talousveden raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina 15 % suomalaisista pohjavesistä!
Suomalaisen vedenkäsittelyn näkökulmasta ehkä käytännönläheisin oli Porvoon Veden toimitusjohtajan Risto Saarisen esitys. Risto esitteli vesilaitosten varautumista poikkeustilanteisiin ja kävi läpi vuoden takaisen poikkeustilanteen Porvoossa, josta selvittiin lopulta varsin vähällä hyvän valmistautumisen ansiosta. Poikkeustilanteet suomalaisilla vesilaitoksilla ovat erittäin harvinaisia, mutta varautuminen poikkeustilanteisiin sen sijaan vesilaitosten arkista työtä päivästä ja viikosta toiseen! Seminaarin järjestäjien näkökulmasta yksi mahdollinen tapa varautua poikkeustilanteeseen olisi säännöllisesti mitata veden mikrobiologista laatua nykyaikaisin viljelystä riippumattomin DNA-pohjaisin menetelmin, jolloin poikkeukset tavanomaisesta olisi mahdollista havaita ja hoitaa jo ennen kuin ne kehittyvät varsinaisiksi häiriötilanteiksi.
Seminaaripäivien välisenä iltana saatiin nauttia Econetin toimitusjohtajan Matti Leppäniemen maljapuheesta, korkeatasoisesta kanteleensoitosta, taidokkaista sirkusesityksistä ja kemiaa sujuvasti puhuvasta joulupukista sekä Hirvihaaran maukkaasta päivällisestä. Mitenkään illan taiteellista antia tai esitelmien laajaa vesinäkökulmaa väheksymättä, kaikkein eniten ehkä kuitenkin antoi Suomen johtavien vesilaitosten edustajien ja muiden pitkän linjan vedenkäsittelijöiden vilkas, asiantunteva ja ennen kaikkea lämminhenkinen keskustelu! Kuten 100-vuotiaassa Suomessa sopiikin, vesiasioitakin saamme parhaiten eteenpäin kun vedämme yhtä vedenkäsittelyn köyttä!